Joulukortit 2012

Tänä vuonna päätin lähettää kaikille samanlaiset Joulukortit. Tein pahvista sabluunan, jonka avulla leikkasin piparkakkutaloraakileet ruskeasta kartongista. Ikkunoihin liimasin nurjalle puolelle keltaisen paperin ja sitten talon taustapuolelle tumman pahvin. Katon maalasin valkoiseksi sormivärillä ja märkään maaliin ripottelin keinolumihiutaleita. Seuraavassa vaiheessa koristelin piparkakkutalot valkoisella akryylimaalilla. Viimeinen vaihe oli kirjoittaa avoimeen oviaukkoon Joulutervehdys. 40 korttia valmistui melko kivuttomasti kun teki kunkin työvaiheen jokaiseen samalla kertaa. Tosin viikonloppu meni kortteja kuivatellessa kaikki pöytäpinnat varattuina tähän tarkoitukseen. Onneksi Hartsa on jo tottunut Kixin korttitehtailuun, eikä hermostu vaikka koko kämppä on välillä työhuoneena. Tällaiselta siis näyttää Joulukorttimme vuosimallia 2012 siltä varalta, ettei posti ole toimittanut niitä perille sattuneesta syystä, heh.Jouluiloa!

Tulitikkujä lähettämässä

Värkkäsin viime viikonloppuna tulitikkurasioita, n 40 erilaista ja sujautin kirjekuoreen Joulukortin kanssa ystäviä ja sukulaisia ilahduttaakseni. Iloisin mielin pudotin kuoret postilaatikkoon maanantaina ja olin itsestäni kovin ylpeä kun olin saanut kortit postiin näin hyvissä ajoin. Eilen luin sitten lehdestä kielletyistä asioista, joita ei saa postitse lähettää. Kuins ollakkaan, tulitikut kuuluvat näihin. Eipä blondin pieneen päähän pälkähtänyt, että niissä voisi olla jotain varottavaa. Näköjään edes hiusten värjääminen tummaksi ei auta kätkemään blondin todellista luonnetta. Nyt he ovat varmaankin postin lajittelukeskuksessa heittäneet kaikki meidän kortit roviolle. No tämmöisiä ne tulitikkurasiat sitten olivat... 

Uni

Kotitehtävänä oli kuva unesta. Minusta tuntuu, että näen vain painajaisunia, koska en muista ainuttakaan muuta. Harri tosin sanoo, että nauraa hohottelen ääneen nukkuessani. Harmi kun ei noita kivoja juttuja saa pinnistettyä valveilla mieleen ja siirrettyä kankaalle. Koska siis mitään ihanaa unta ei ole muistissa, päätin toteuttaa maalauksen haavekuvasta, -satu-unesta, jonka innoittajana oli tämä Pentti Saarikosken runo: "Sinä olet pää, minä olen jalat. Minä olen pää, sinä olet jalat. Minä vien sinua. Sinä viet minua. Oli miten oli, tänä yönä kaviomme kopajavat iloisesti, silmämme näkevät maan."  Valmiin työn koko on 35x45 ja toteutettu akryylillä kanvaasille. Minua on aina kiehtonut maalata hevosista taulu ja nyt se on siis vihdoin toteutettuna tällaisena satumaisemana, jonka pohjalta voisi jatkaa tuota Saarikosken runoa omin sanoi vaikka näin: yön pimeydessä sielumme kohtaavat ja rakkautemme roihuaa höyryävänä hengityksenä syksyn kirpeässä pakkasyössä. Kaksi villiä toisensa löytää, itselleen ikuisen sielunkumppanin saa...

Kivenjärkäleitä

Mietin tässä, mikä saa ihmisen innostumaan kahdesta kivenjärkäleestä?- Kannustava, loistava kuvanveiston opettajani tietysti. Eipä olisi arvannut vuosi sitten, että Kix muotoilee kivimalleista pienoispatsaita ja innoissaan tutkii kivien välistä tilaa ja niiden suhdetta toisiinsa nähden. Jos näissä taideopinnoissa tieto lisää tuskaa, niin kyllä se vastaavasti myös kannustaa pyrkimään parempaan ja kokeilemaan rohkeasti uutta. Olen aivan haltioitunut kuvanveistosta ja jatkan sen oppimista varmasti myös pakollisten tuntimäärien lisäksi, ainakin omaksi ilokseni. Kävin tänään hankkimassa kartonkia, leimasimia ynnä muita askartelu tarvikkeita. Villalangat alkavat kohta olla silmukuituina monen kokoisiksi ja näköisiksi sukiksi, joten on aika aloittaa Joulukorttien tehtailu. Enää seitsemän viikkoa Jouluun, jokohan kohta voisi keittää vuoden ensimmäiset glögit?

Kyllä vanhakin vielä oppii...

Eli sanonta ei vanha koira temppuja opi on nyt todistettu vääräksi. Opettelin kolme vuotta sitten syömään lihaa. Grillimakkarasta se alkoi ja nyt uppoaa jo vähän tuhdimpi tavarakin. Pikkuhiljaa on opeteltu myös kokkaamaan ja viime sunnuntaina tein elämäni ensimmäisen Karjalan paistin. Rakas mieheni ainakin kehui sen maistuvan murealle ja pikku koira nuoleskeli viiksiään kun naukkaili parit lihapalaset maistiaisiksi. Ehkä jo ensi Jouluna paistelen kinkkua, kuka tietää. Kuva ei taida olla aivan keittokirja tasoa, mutta kelvatkoon todisteena tekosistani. Bon appetit!

Liian perinteistä

Sukat vai Schjerfbeck?

Siinäpä pulma ratkottavaksi. 14.10. on takaraja kotitehtävään, jonka aiheena on tutkielma H.S:n jostakin teoksesta, joka on esillä Ateneumin näyttelyssä. Voi ja niitä on niin monta, enkä vieläkään ole osannut päättää mistä sen kirjoitan. Aloitus siirtyy viikonlopulle ja tänä iltana voittivat sukat ja Australian Master Chef, suosikkiohjemani. Sukkatehdas on siis aloittanut toimintansa, eihän tässä ole Jouluun kuin 11 viikkoa, joten kyllä puikkoja pitää viuhuttaa. On se kumma kun joka syksy värikkäät langat houkuttavat kauppojen hyllyllä ja mitä herkullisemmat väriyhdistelmät saavat sormet syyhyämään. Olkkarin pöydällä on lankavuori ja puikkoja sen seitentä kokoa. Jo nyhersin muutamat sukat aiemmin syksyllä ja nyt niitä alkaakin syntyä liukuhihnalta. Huomeniltana koulun jälkeen köröttelen pitkästä aikaa junalla Hämeenlinnaan ja siitä bussilla etiäpäin. Muru ja pikku koiruus tulevat pysäkille vastaan. Ihana rentouttava viikonloppu edessä ja maanantaina on toivottavasti pää täynnä uusia ideoita ja haasteita toteutettavaksi.

Syksyn värit

Kauniin syyspäivän innoittamana napsin tänään muutamia kuvia värikkäistä puiston pensaista ja puista malliksi tämän viikkoiseen kotitehtäväämme. Saimme läksyksi tarkastella ruskan värejä, joista on tarkoitus löytää oikea tunnelma ja saada aikaan syksyinen akryylimaalaus. Blondi ei kuitenkaan onnistunut siirtämään kuvia upo uudesta kamerasta koneelle. Täytynee tutustua vehkeeseen paremmin, tosin tämä ehkä vaatii avuksi miehistä tekniikan hallintaa. Muuttolinnut tekevät lähtöä ja tähän yhteyteen sopinee kesällä kurkien innoittamana maalaamani akvarelli korvaamaan syksyn värikkäät lehdet. Linnut ovat menneenä kesänä viehättäneet ja inspiroineet minua. Niinpä lintuaiheisia töitä on syntynyt joitakin. Huomasin kesällä jopa juttelevani pikkulinnuille, liekö se jotain hiipivää hulluutta vaiko vain kesän huumaa.