Kerrankin ajattelin räväyttää, käyttää paljon värejä ja olla suunnittelematta liikaa etukäteen. Mallina oli naapuripuistosta nappaamani valokuva. Ruskamaalaus ei kuitenkaan yhtään inspiroinut minua ja niinpä tästä tuli tällainen tavanomainen syysmaisema, ei räväkkyydestä ja luovuudesta tietoakaan. Olen kyllä tosi pettynyt itseeni ja kaihoten katselin opiskelijatovereitteni ihania töitä samasta ruska-aiheesta. Tämä todistaa etten todellakaan ole syysihminen. Tähän aikaan vuodesta en saa mitään aikaiseksi, ajatuskin on ihan tahmea, edes sivellin ei tottele kättä. Mutta oottakaas kunhan kevät saa, niin Kix herää henkiin ja luovuus puhkeaa kukkaan. Sitä odotellessa ostin ison läjän kynttilöitä, joita ajatellin poltella pimeinä syysiltoina ja käpertyä torkkupeiton alle katselemaan suosikkiohjelmiani ja selailemaan lehtiä. Joskus pitää antaa itselleen lupa vain olla ja ladata akkuja. Seuraava koulutyö on H.Schjerfbeckin tyylisesti akryylillä maalattu omavalintainen taulu. Yritän toteuttaa muotokuvan eräästä minulle rakkaasta henkilöstä. Siihen lähden nyt keräämään voimia torkkupeiton alle Twin Peaksia katsellen ja pähkinöitä napostellen. Niitä olenkin varannut kulhollisen leffanautinnon kruunaajaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti