Kesäisiä skinny-kortteja

Mietteeni ovat kesässä, vaikka ulkona räntää vihmoo. On tämä kummallinen kevät kun toukokuun yhdeksättä eletään ja taivaalta sataa lunta. Lämpöäkään ei ole kuin vaivaiset +3 astetta.

Tänään innostuin siivoamaan kaupunkikodin parveketta ja laittamaan sinne vähän uutta ilmettä. Ostin fb:n Joka kodin tavaraa kirppikseltä kaapin, joka istuu parvekkeelle kuin nappi silmään. Nyt saadaan kaikki parvekkeen nurkissa lojuvat lätkämailat, sählymailat, kävelysauvat, kukkapurkit, rullaluistimet, kalastussaappaat ym nätisti piiloon ja on siistin näköistä. Käytiin vielä ostamassa Ikeasta kauniit paperiset läpikuultavat vekkiverhot parvekelaseihin ja muutama jakkara aiemmin ostetun uuden pöydän ympärille. Ajattelin, että jakkarat olisivat käytännölliset pinottavuutensa vuoksi ja veisivät näin ollen vähiten tilaa. No katsotaan, mieli voi taas ensi keväänä muuttua ja kalusteet mennä uusiksi. Jakkarat ajattelin kyllä vielä maalata eri värisiksi, mutta katsotaan kuinka puhtia piisaa. Laitan kuvia sitten kun on valmista.

Eilen haaveilin kesästä, selailin puutarhakirjoja ja haltioiduin niiden rehevistä, värikkäistä puutarhoista. Ja kuinkas ollakaan intouduin maalaamaan puutarha-aiheisen akvarellin, jonka sitten kuivuttuaan tänään pilkoin pieniksi skinny-korteiksi.

    15.  Kesä, niin hennon hento  ja  16.  Tuuli hiuksia hyväilee -  kortti 16 VAIHDETTU

     17.  Kesäinen ilta   ja   18.  Perhosen lento  -  kortti 18 VAIHDETTU

Kesäisiä lapsuusajan muistoja

Toissailtana juteltiin äitini kanssa puhelimessa ja jostain syystä aloimme muistella perheemme piknik-retkiä luontoon kauan-kauan sitten. Patikoimme usein viikonloppuisin muutaman kilometrin päässä olevalle pienelle joelle, jossa levitettiin maahan huopa ja nautittiin retkieväät ja kyllä ne maistuivatkin raittiissa ilmassa herkullisilta.
Joskus ongittiin rannalla pikkukaloja ja toisinaan kerättiin kauniit kukkakimput kotiin viemisiksi. Oi niitä aikoja!

Mietittiin äidin kanssa, että olisipa hauska tehdä tuollainen retki vielä joskus, niin että myös lapsenlapset ja lapsenlapsen lapsetkin olisivat mukana (4 polvea).

Puhelun päätyttyä jäi keskustelumme vielä pyörimään mielessäni ja muistelin kuinka kauniiden niitty- ja peltomaisemien, sekä vilpoisten metsien halki sinne joen rantaan taivallettiinkaan.
Tuohon aikaan oli vielä ihania luonnonvaraisia kukkaniittyjä moninaisine kasveineen, perhos- ja hyönteislajeineen.

Niin vahvasti jäi nuo lapsuusajan kauniit muistot mieltä kiehtomaan, että heti aamulla piti alkaa tekemään kortteja kukkaniityistä. Nämä kortit maalasin ensiksi akvarelleillä ja tänään viimeistelin ne muutamilla tussipiirroksilla ja irtokoristeilla. Tällä kertaa tein normaalin postikortin kokoisia kaksiosaisia kortteja (n 11,0 x 15,5cm), joiden ajattelin sopivan vaikka onnittelukorteiksi kesän juhliin.