torstai 13. joulukuuta 2012

Joulukortit 2012






Tänä vuonna päätin lähettää kaikille samanlaiset Joulukortit. Tein pahvista sabluunan, jonka avulla leikkasin piparkakkutaloraakileet ruskeasta kartongista. Ikkunoihin liimasin nurjalle puolelle keltaisen paperin ja sitten talon taustapuolelle tumman pahvin. Katon maalasin valkoiseksi sormivärillä ja märkään maaliin ripottelin keinolumihiutaleita. Seuraavassa vaiheessa koristelin piparkakkutalot valkoisella akryylimaalilla. Viimeinen vaihe oli kirjoittaa avoimeen oviaukkoon Joulutervehdys. 40 korttia valmistui melko kivuttomasti kun teki kunkin työvaiheen jokaiseen samalla kertaa. Tosin viikonloppu meni kortteja kuivatellessa kaikki pöytäpinnat varattuina tähän tarkoitukseen. Onneksi Hartsa on jo tottunut Kixin korttitehtailuun, eikä hermostu vaikka koko kämppä on välillä työhuoneena. Tällaiselta siis näyttää Joulukorttimme vuosimallia 2012 siltä varalta, ettei posti ole toimittanut niitä perille sattuneesta syystä, heh.Jouluiloa!

Tulitikkujä lähettämässä

Värkkäsin viime viikonloppuna tulitikkurasioita, n 40 erilaista ja sujautin kirjekuoreen Joulukortin kanssa ystäviä ja sukulaisia ilahduttaakseni. Iloisin mielin pudotin kuoret postilaatikkoon maanantaina ja olin itsestäni kovin ylpeä kun olin saanut kortit postiin näin hyvissä ajoin. Eilen luin sitten lehdestä kielletyistä asioista, joita ei saa postitse lähettää. Kuins ollakkaan, tulitikut kuuluvat näihin. Eipä blondin pieneen päähän pälkähtänyt, että niissä voisi olla jotain varottavaa. Näköjään edes hiusten värjääminen tummaksi ei auta kätkemään blondin todellista luonnetta. Nyt he ovat varmaankin postin lajittelukeskuksessa heittäneet kaikki meidän kortit roviolle. No tämmöisiä ne tulitikkurasiat sitten olivat... 

maanantai 10. joulukuuta 2012

Uni

Kotitehtävänä oli kuva unesta. Minusta tuntuu, että näen vain painajaisunia, koska en muista ainuttakaan muuta. Harri tosin sanoo, että nauraa hohottelen ääneen nukkuessani. Harmi kun ei noita kivoja juttuja saa pinnistettyä valveilla mieleen ja siirrettyä kankaalle. Koska siis mitään ihanaa unta ei ole muistissa, päätin toteuttaa maalauksen haavekuvasta, -satu-unesta, jonka innoittajana oli tämä Pentti Saarikosken runo: "Sinä olet pää, minä olen jalat. Minä olen pää, sinä olet jalat. Minä vien sinua. Sinä viet minua. Oli miten oli, tänä yönä kaviomme kopajavat iloisesti, silmämme näkevät maan."  Valmiin työn koko on 35x45 ja toteutettu akryylillä kanvaasille. Minua on aina kiehtonut maalata hevosista taulu ja nyt se on siis vihdoin toteutettuna tällaisena satumaisemana, jonka pohjalta voisi jatkaa tuota Saarikosken runoa omin sanoi vaikka näin: yön pimeydessä sielumme kohtaavat ja rakkautemme roihuaa höyryävänä hengityksenä syksyn kirpeässä pakkasyössä. Kaksi villiä toisensa löytää, itselleen ikuisen sielunkumppanin saa...