Uni

Kotitehtävänä oli kuva unesta. Minusta tuntuu, että näen vain painajaisunia, koska en muista ainuttakaan muuta. Harri tosin sanoo, että nauraa hohottelen ääneen nukkuessani. Harmi kun ei noita kivoja juttuja saa pinnistettyä valveilla mieleen ja siirrettyä kankaalle. Koska siis mitään ihanaa unta ei ole muistissa, päätin toteuttaa maalauksen haavekuvasta, -satu-unesta, jonka innoittajana oli tämä Pentti Saarikosken runo: "Sinä olet pää, minä olen jalat. Minä olen pää, sinä olet jalat. Minä vien sinua. Sinä viet minua. Oli miten oli, tänä yönä kaviomme kopajavat iloisesti, silmämme näkevät maan."  Valmiin työn koko on 35x45 ja toteutettu akryylillä kanvaasille. Minua on aina kiehtonut maalata hevosista taulu ja nyt se on siis vihdoin toteutettuna tällaisena satumaisemana, jonka pohjalta voisi jatkaa tuota Saarikosken runoa omin sanoi vaikka näin: yön pimeydessä sielumme kohtaavat ja rakkautemme roihuaa höyryävänä hengityksenä syksyn kirpeässä pakkasyössä. Kaksi villiä toisensa löytää, itselleen ikuisen sielunkumppanin saa...