Ihana kevät

Mahtavaa pitkästä aikaa aurinko paistaa ja heti aamusta oli jo hurjan lämmin.
Derin, pikku silkkini, kanssa lähdimme aamulenkille, joka venähti lähes kaksituntiseksi. Niin ihanaa ja vahvistavaa on kävellä matsässä ja tutkia luonnon pieniä ihmeitä, ettei ajankulua huomaa lainkaan.

 

Puut ovat hiirenkorvalla ja maasta työntyy mitä moninaisinta kasvillisuutta.

Kuinka kauniita jäkälät ja sammaleetkin voivat olla, samoin kuin kuivuneet oksat, kannot, kivet ja kolot.

 

Pikku koiralla riittää myös ihmettelemistä, haistelemista ja kuuntelemista. Linnut lurittelee lauluja pesintäpuuhien lomassa, oravat naksuttelee puissa, koppakuoriaiset kaivautuvat koloistaan, sitruunaperhoset paistattelevat auringossa jne. Kyllä kevät antaa voimaa!

 

Mustikat näyttävät olevan jo nupulla myös ja valkovuokot täyttävät metsänpohjan satumaiseen tähtiloisteeseen. Voiko kauniimpaa olla. 

Hennot ketunleivän kukat pistävät esiin sammalmättäistä. On kyllä ihan käsittämätöntä, kuinka nopeasti luonto herää. Tuntuu, että jos jää parikin päivää väliin metsässä samoilusta, niin jotain on jäänyt näkemättä. Onneksi on tällä haavaa mahdollisuus tehdä pitkiä kävelylenkkejä ja kerätä energiaa tulevien aikojen varalle. Nauttikaa hyvät ihmiset luonnosta, se voimauttaa ja auttaa jaksamaan!