En missään koskaan, ikinä, milloinkaan ole nähnyt niin ihania sinivuokkoja, kuin meillä täällä maalla mökkimaisemissa. Alueen rautapitoisen maaperän vuoksi on kukissa runsaasti värivaihteluja, lähes kalvakkaan valkeista, vaalean ja kirkkaan sinisiin, sekä purppuran ja lilan sävyihin. Joka vuosi jaksan ihailla ja maalata niitä uudestaan. Näihin herkkiin vuokkoihin en kyllästy milloinkaan. Oheinen akvarellin osa on viime kesältä ja oli tuolloin esillä Padasjoen kirjastossa näyttelyssä.
Näyttää siltä, että koko luonto on nyt etuajassa kesän tultua tosi varhain. Juhannusruusutkin kukkivat jo kaksi viikkoa ennen Jussia ja unikot puhkeavat hetkenä minä hyvänsä loistoonsa. Tämä kesä on otollinen tarkastella kasveja, nauttia upeista maisemista ja inspiroitua siirtämään näkemäänsä ja kokemaansa paperille tai kankaalle. Jos sadesää jatkuu vielä huomenna, on minulla vuorossa maalauspäivä ja akryyleillä ajattelin tällä kertaa tallentaa luonnon kauneutta kanvaasille.
Ihan samaa olen hämmästellyt, kuinka siellä voi olla niin monen värisiä sinivuokkoja!
VastaaPoistaKiva blogi ja ihanaa, monipuolista taidetta!
VastaaPoistaKiitos kommentistasi, niitä on aina mahtavaa saada:) Opiskeluuni kuuluu kuvataiteen kaikki osa-alueet ja siksi yritän monipuolisesti laittaa blogiini jos jotakin matkan varrella tekemääni ja oppimaani. Lisäksi tulee tietysti julkaistua noita askartelu ja skräppäys jutskia, ne kun on intohimoni.
Poista