Omatekoisia joululahjoja

Tänä vuonna meillä Joulu toteutettiin mini-budjetilla. Päätettiin miehen (murun) kanssa, että hankitaan lahjoja maltillisesti ja tehdään niitä itse niin paljon kuin mahdollista. Niinpä muutamat rakkaimmat ja läheisimmät ystävät ja sukulaiset saivat meiltä tänä vuonna käsintehdyt tossut tai pienet maalaukseni.

Tossut virkkasin nelinkertaisesta langasta. Käytin 2 säiettä 7-veljestä tai Jussi villalankaa (lämpö) ja 2 säiettä sekoitelankaa (kestävyys). Näitä oli melko nopea virkata, mutta lankaahan niihin upposi aika paljon. Muru meinasi jo ihan hermostua kun minun tossutehdas oli vallannut olohuoneen pöydän, sohvat ja tuolit viikkojen ajan. Ja näitähän syntyi niin lapsille kuin aikuisillekin kaikissa sateenkaaren väreissä.

Sitten oli lisäksi tilkkutyöprojekteja ja vessapaperihylsyjen maalausta joulutervehdykseksi korttien asemesta.

Kaikki paikat pullollaan keskeneräisiä käsitöitä, lankoja, tilkkuja, maaleja, liimoja... Sellaista se on kun ottaa eukokseen käsityöläisen/taiteilijan. Nyt hän on ihan uupunut, leppäilee ja nautiskelee sohvalla kun vihdoin saatiin raivattua koti siistiksi Joulun viettoa varten.

Pikku Annille (3v) ostin jo syksyllä kirppikseltä nukensängyn, ihan samanlaisen kuin itselläni oli pikkutyttönä. Muru putsasi, hioi ja maalasi sen uudestaan ja minä ompelin siihen patjan, lakanan, tyynyn, tyynyliinan ja tilkkupeiton. Tästä tuli mielestäni ehkä yksi söpöimmistä lahjoista mitä ikinä olen kenellekään antanut. Ja kiva oli antaa, kun tiedän, että näiden lasten vanhemmat arvostavat käsitöitä ja itsetehtyä. Tänä päivänä valitettavasti niin monilla on tapana antaa vain rahalahjoja ja jotkut ehkä niitä eniten arvostavatkin. Minun mielestäni Jouluun kuuluu kuitenkin antamisen riemu ja koen, että on kaikkein kivointa panna pakettiin jotain omatekoista ja sitä kautta antaa jotain myös itsestään, sillä lahjaa tehdessäni ajattelen lämmöllä häntä,  jolle sen teen ja sitä kautta uskon lähettäväni hänelle myös positiivistä energiaa.

Annin pikkusiskolle Lillille (1v) ompelin tilkkupeiton. Olen aiemmin tehnyt Annille ja isoveli Kallellekin (5v) omat tilkkupeitot, joten täytyihän semmoinen Lillinkin saada. Ja siitä tuli aattoiltana tekstarilla hänen äidiltään erityiskiitos, olivat sitä kuulemma jo kovasti toivoneet. Nyt on kaikilla ikiomat päiväpeitot, sisarusten sängyt kun on kaikki vierekkäin rivissä isossa lastenhuoneessa. Kallella sinisävyinen, Annilla punainen ja Lillillä pinkki peitto. Valitettavasti unohdin sen kaikessa kiireessä kuvata, mutta semmoinen hempeä pikkutytön pastellisävyinenhän siitä tuli.

Ja muru kävi sitten aattona pukkeilemassa Kallen, Annin ja Lillin luona...

Osa sukulaisista ja ystävistä sai meiltä joulupostia: lahjaksi tekemäni uniikin miniatyyrimaalauksen. Näiden työstämisen aloitin jo hyvissä ajoin alkusyksystä, sillä tämä oli melko suuritöinen projekti. Pääsääntöisesti maalailin ja piirtelin nämä vessapaperirullien hylsyihin (kierrätystä) ja vain pienen osan akvarellipaperille (hylsyjen loppuessa kesken). Aiheekseni valitsin tänä vuonna luonnon antautumisen kylmän, jään ja lumen armoille. Pakkasiltojen revontulet sekä öiset taivaat, lumen ja jään. Tässä vielä kuvia noista mini-maalauksistani.

ATC-cards, series 30, Halloween

Pariviikkoisen syysloman aikana mökillä innostuin tekemään sarjan Halloween aiheisia ATC-kortteja. Näin syksyllä päivät ovat niin lyhyitä, ettei ns oikeita taiteellisia harrastetöitä pysty tekemään kuin hetken kaikkein valoisimpaan päiväaikaan. Lisäksi halusin hyödyntää valoisia, kuulaita syyspäiviä myös pihahommissa ja päivälenkkeillä koiran kanssa.

Kaikki kukkapurkit on nyt pihalta tyhjennetty ja pesty ja kesäkalusteet viety varastoon suojaan. Terassit siivottu, samoin mökki ja saunatupa. Yleensä olen leikannut kaikki kuivuneet perennat alas ja haravoinut kukkapenkkeihin lehtiä suojaksi. Nyt päätin kokeilla uutta tapaa ja jättää kaikki perennat talvitöröttäjiksi. En myöskään peitellyt kukkapenkkejä, enkä haravoinut lehtiä. Ajattelin josko kestäisi katsella niitä maassa, saisi nurmikot hyvää ravinnetta. Onhan ne kyllä keväällä varmasti aika ikävän näköiset, mutta katsotaan sitten aikanaan mitä niille tehdään.

Mökin edustalta purin yhden kukkapenkin kokonaan pois ja siirsin siitä kukkasipulit toisiin penkkeihin, sekä jaoin kolme suurta kuunliljaa ja värkkäsin niille ihan oman uuden pitkän penkin pihalle. Mieheni teki minulle ison kasvulaatikon ensi kesän kasvimaata varten ja se ympäröitiin puulaatoin, jotta on helppo siinä liikkua kasvulaatikon ympärillä kitkiessä ja harventaessa pikku taimia. Siihen toista reunaa reunustamaan tein tuon uuden kuunliljapenkinkin. Lisäksi hurahdin taas hankkimaan uusia kevätkukkien sipuleita, joita sitten kaivoin multaan vähän sinne sun tänne. Keväällä toivon mukaan saadaan taas nauttia sipulikasvien loistosta. Aika paljon sitä saa kahdessa viikossa aikaan kun ei lässähdä vain kaiken maailman kauniita ja rohkeita teeveestä töllöttämään.

Iltapuhteina syntyi sitten tosiaankin vielä keittiön pöydän nurkalla hehkulampun valossa tämä 13 ATC-kortin sarja Halloween teemalla. Vaihdan mielläni jos ne herättävät kiinnostusta.

179.  Kasvunpaikka  1/13
180.  Kypsyysaste  2/13  -  VAIHDETTU

                                          181.  Kissanpäivät  3/13  -  VAIHDETTU

182.  Yöelämää  4/13  -  annettu lahjaksi
183.  Kissojen yönä  5/13  -  annettu lahjaksi

 184.  Kurpitsan juhlaa  6/13
185.  Happy Halloween I  7/13  -  VAIHDETTU

186.  Happy Halloween II  8/13
187.  Vahtivuorossa  9/13  -  VAIHDETTU

188.  Naakkojen tanssi  10/13  -  VAIHDETTU
189.  Matka Coney Islandille  11/13  -  VAIHDETTU

190.  Maaginen Cirque  12/13  -  VAIHDETTU
191.  Halloween  13/13   -  VAIHDETTU

Lähde

KuumArt:n kevätnäyttelyn teemana oli Lähde. Sana, jolla on monta merkitystä.

Näyttely oli esillä huhtikuun alussa Järvenpää talon Järnätti näyttelytilassa ja sen jyrytti vantaalainen kuvataiteilija Paula Holopainen. Näyttelyyn sai tarjota maximissaan kolmea teosta, jotka ovat valmistuneet kahden viime vuoden aikana.

Mielenkiintoinen aihe oli inspiroinut lukuisia taiteilijoita ja näyttelyyn tarjottiin yli 150 teosta yli 60:ltä taiteilijalta, joista jyryttäjä valitsi esille pantavaksi 65 teosta.

Minä sain näyttelyyn 2 teosta, toinen oli veistos ja toinen tämä alla esittelemäni akryyli/sekatekniikkamaalaus. 
Halusin käsitellä aihetta monipuolisesti, eri merkitysten kautta ja eri tekniikoin, niinpä kaikki kolme tarjoamaani työtä olivat hyvin eri tyyppisiä.

Tällä teoksellani halusin kuvata lähdön hetkeä. Luonnokseeni piirsin ihmishahmon, joka on aikeissa hypätä kiven päältä. Maalauksen edetessä lähdön hetki sai kuitenkin vielä uuden merkityksen kuvatessani ihmisen todellista lähdön hetkeä tästä todellisuudesta, elämästä luopumisen tuskaa ja haikeutta.

Halusin pitää taustan hyvin pelkistettynä, jotta lähdön hetken tunnelma korostuisi ja lähdön ympärille muodostuisi avoin tyhjyys. Kivi vaihtui vuoren huippuun (elämän ääripäähän), josta ihminen hyppää tuntemattomaan siipien johdatellessa hänet kuvainnollisesti tuonpuoleiseen, eletyn elämän haihtuessa kuplina ilmaan.

Molemmat teokseni haluttiin suoraan tästä näyttelystä seuraavaan näyttelyyn, joka on mielenkiintoinen taidekasvatusprojekti Järvenpäässä Haarajoen koulussa.

Kuvataideviikon aikana on taidetta esillä koulussa eri muodoissaan ja taiteilijat pitävät oppitunteja kertoen teoksistaan, kuvataiteilijan työstä ja opiskeluvaihtoehdoista ym. Oppilailla on ainutlaatuinen tilaisuus viikon ajan tutustua taiteeseen ja taiteen tekemiseen vuorovaikutussuhteessa taiteilijan kanssa. Koulu järjestää myös oppilaiden vanhemmille iltatilaisuuden, jossa heillä on mahdollisuus tutustua näyttelyyn, esittää kysymyksiä ja keskustella taiteilijoiden kanssa.

Hyvä Järvenpää, tämä on arvokasta taidekasvatusta!