torstai 25. kesäkuuta 2015

PopUp näyttelyssä

Taideseura KuumArt järjestää kaikille avoimen PopUp näyttelyn galleria Allissa Keravalla 23-28.6.2015. Mukaan saa tulla kuka tahansa esittelemään teoksiaan yhden päivän ajan. Ja mikä parasta osallistuminen on täysin ilmaista. Tämä on oiva tapa päästä kokeilemaan taidenäyttelyyn osallistumista ja vieraille on joka päivä uutta katsottavaa.

Olin mukana tiistaina kahdella akvarellillä, kun päivän teemana oli Kerava aiheiset maalaukset. Muina päivinä aihe onkin vapaa.
Tänään osallistuin kahdella neljän maalauksen sarjalla ja taidepelikorteilla.

Kuvassa yksi maalaus neljän akvarellin sarjasta nimeltään Hiljaisuuden portit.


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

MINUN MAISEMANI

oli KuumArt taideseuran kevätnäyttelyn teemana tänä vuonna Rantatien Galleriassa Tuusulassa. Näyttelyn jyrytti kuvataiteilija Tero Annanolli.

Minulta näyttelyyn tuli valituksi tyylitelty kukkamaalaus, jossa kuvaan rakastamiani sinivuokkoja ehkä hieman tavanomaisesta poikkeavasti, hohtavina keskellä erilaisia taustapintoja.   

Olen maalannut näitä herkkiä, kauniita vuokkoja niin paljon, että tällä kertaa halusin löytää perinteiseen kukkamaalaukseen uusia kiinnostavia jännitteitä ja freessiä ilmettä.


Maalaus on toteutettu akvarellinä paperille. Sen koko on 50 x 70cm kehystettynä. Maalauksen hinta on 300 euroa. Hintaan sisältyy maalauksen lisäksi passepartout ja valkoinen tyylikäs puukehys.

keskiviikko 17. kesäkuuta 2015

Tuoksuja lenkkipolulla

Lenkkipolun varressa huumaannun ruusujen tuoksusta ja hurmaannun niiden kauneudesta. Tässä muutamia ihanuuksia ihan tavallisen kävelyreitin varrelta, jonka pikku silkkiterrierini kanssa päivittäin kierrämme.






Valkoinen kerrottu pensasruusu:






Punainen yksinkertainen Hansaruusu.






Iki-ihana Juhannusruusu, jonka myötä haluan toivottaa kaikille lukijoilleni ihanaa keskikesän juhlaa! Nautitaan täysin siemauksin Juhannuksesta, kesästä ja kukkasista.





tiistai 16. kesäkuuta 2015

Aamulenkin varrelta


 



Ihanaa, aurinkoista tiistaita!

Aamulenkillä pikku koirani kanssa etsimme sinisiä ja liloja kukkia kuvattavaksi fb-haasteeseen.




  
Ja löytyihän niitä vaikka kuinka ja paljon. Kaikki kuvat ei valitettavasti onnistuneet, koska pikku koira talutushihna ranteessani oli niin vilkkaalla haistelutuulella, että tärähtäneitä otoksia taisi tulla enemmän kuin onnistuneita.


Orvokit hohtaa pihalla runsaina, monivärisinä kukintoina. Osa taitaa olla jopa viime vuoden siemenistä levinneitä mutantteja. Moninaisuudessaan ne ovat kyllä tosi viehättäviä isoina kasvualueina.


Käsittämättömän kauniina aamuauringon hehkussa loistavia keltaisia kaunokaisia oli niin paljon, etten malttanut säästellä kuvauksia seuraavaan päivään.





Valtavan suuret Rodorendopensaat kukkivat taloyhtiömme grillipaikan kupeessa mahtavan näyttävästi. Herkät vaalean lilat kukat voi nyt bongata kaikissa vaiheissaan nupusta aukeavaan kukkaan ja täydessä loistossaan keimailevaan kukintoon.



Täällä etelä-Suomessa syreenit näyttävät tosin jo olevan kukintonsa ehtoopuolella, kun taas pohjoisemmassa päästään niiden tuoksusta nauttimaan vasta lähipäivinä. Ehkä ne jossain päin Suomea huumaannuttavat pihapiireissä Juhannuksen kunniaksi.


maanantai 15. kesäkuuta 2015

Iltalenkin varrelta





Pirtsakka iltalenkki pikku koiran kanssa raikkaassa kesäsäässä antoi taas roppakaupalla iloista mieltä ja hyvää oloa.

Vaikka on koleaa, niin silti oli tosi tyyni ja kaunis ihana ilta, auringonpaisteineen ja linnunlauluineen. Eikäpä se koleuskaan haitannut kun olin lämpimästi pukeutunut.

Facebook kaverini antoi minulle haasteen kuvata kolmena päivänä 3 kukkaa.





Lenkkipolun varrelta bongailin tänään valkoisia kukkasia.

Tämän nimeä en tiedä. Lienee joku rikkaruohoksi luokiteltava, mutta sangen mehukas kun kukat oli täynnä kaikenlaisia pikku öttiäisiä.










Ojan penkalta löytyi mm Koiranputkea, Vuohenputkea, Valkoapilaa, Lupiineja.






  Ja ihania ruusupensaita....






Sekä puuvartisia pensaita kuten pihlaja ja syreeni...

Katsotaanpa mitä kamerani huomenna tallentaa. Alkuajatuksenani oli kuvailla nämä kolme päivää väriteemoilla. Ehkäpä huomenna etsin sinisiä tai keltaisia kukkasia. Punaiset onkin sitten haastellisempia löytää, mutta uteliaana ja innolla odotan mitä eteeni tulee.

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Lähdetään juhlimaan...

Pikku Mikael täyttää torstaina 3-vuotta. Saimme hienon muumi-kutsukortin synttäreille. Lahjan olemme jo hankkineet, mutta kortti puuttui.

Päätin tehdä omatekoisen onnittelukortin ja osallistua sillä samalla P*skishaasteeseen #281, jossa aiheena bingo.

Valitsin rivikseni: vettä + violetti + oranssi, koska minulla ei täällä maalla ollut oikein muita riveihin vaadittavia tarvikkeita.

Mikael rakastaa jäätelöä. Olen ottanut tavaksi pitää täällä mökillä pakkasessa aina Ville Vallaton jäätelöpuikkoja siltä varalta jos pikku-ukkeli tulee käymään.

Hän oppi tietämään jo 1-vuotiaana mitä keittiön pakkasesta löytyy. Ei tarvitse sanoa kuin taikasana: käydäänkö pakastimella, niin jo pieni mies hihkuu ja pomppii riemusta.

Jäätelöpakkauksen laatikosta leikkasin Ville Vallattoman kuvan ja sehän sopii Mikaelille kuin nappi silmään. Ovat kuin kaksi marjaa, - pellavapäät Mari-paidoissaan.

(Mikaelin äiti rakastaa Marimekon kankaita ja tuotteita ja siitä syystä poikakin puetaan usein Marimekon vaatteisiin.)

Niin, siispä ryhdyin haasteen kimppuun ja lotrasin veden ja vesivärin kanssa tuon violetin taustan akvarellipaperille. Sitten liimasin oranssia kartonkia, jota piristin vesiväriroiskein. Lopuksi kuva, tagi ja tekstit.

Ja tässä vielä sokerina pohjalla kuvat hienosta kutsukortista, jonka saimme. Torstaina on siis tiedossa kivat pirskeet: kakkua, laulua, leikkiä ja iloista yhdessäoloa.



perjantai 5. kesäkuuta 2015

Kesäterassilla



Mökin etuterassille paistaa ihanasti aamuaurinko ja siinä jos missä aamukahvit maistuu kaikkein parhaimmalle.



Pation sisustuksessa jo perinteeksi on muodostunut kahden istuttava keinu ja pieni pöytä sekä korituoli. Tänä vuonna päätin rikkoa perinteen ja sisustaa sinne uuden ilmeen pääosin kierrätystavaroilla tavoitellen romanttista pikku soppea. Meillä on terassin huvimajakehikkoon beige ja vihreä markiisikatos ja Harri oli jo ehtinyt virittää siihen sen vihreän, joka on mielestäni vähän vaikea sisustaa. Mutta varastosta löytyikin ikivanhat vihreät muovituolit ja pyöreä pöytä. Monet sateet, tuiskut ja auringonpaisteet ovat haalistaneet muovin pintaa ja yhtäkkiä ne näyttikin tosi kivoilta ja vanhan henkisiltä vihreän katoksen alla. Istuintyynyt antavat pehmeyttä pepun alle ja uusi valkoinen pöytäliina piristää yltäkylläistä vihreyttä.
Lisänä tuoreita kesäkukkia, muutama kirppislöytö sisustuksen tueksi ja siinä  meillä on nyt soma soppi romanttisiin kahvitteluhetkiin. Lomalla kiireettömästi nautittu aamukahvi, lehti, aurinko, kukkien tuoksu, perhoset ja tuulen henkäys  luovat täydellisen onnentilan päivän aloitukseen.





Kirppikseltä löytyi kukkapylväs, jonka maalasin valkoiseksi. Siihen sain sopimaan pienen vesiputouksen, ruukun jonka veden solina rauhoittaa ja luo kiireetöntä tunnelmaa. Kokosin lyhdyistä ja kipsisestä käppänäukko patsaasta pienen ryhmän pation viereen mökin portaille.








Pöydän päälle katosta kiikkumaan ripustin risukranssin, josta roikkumaan viritin Toivo & Vallu sisustuspuodista kauan sitten ostamani suloiset kangassydämet. Siinä ne nyt tanssivat kauniisti tuullen niille tahtia antaen.
Pöydälle tuunasin vielä pari lasipurkkia tuikkukipoiksi. Vaniljan tuoksuiset tuikkukynttilät sopivat kahvittelutuokioon arominsa puolesta mitä mainioimmin ja tekevät hetkestä vielä nautittavamman.








Viime kesänä Turun retkeltä matkamuistoksi hankittu kookas rauta-amppeli löysi paikan pehmusteiden ja huopien säilytysruukun päältä. Harri oli bongannut kirppikseltä vanhan kirsikankukkasin koristellun valoköynnöksen, joka ei kuitenkaan enää toiminut. Leikkasin töpselin pois ja käytin pelkän köynnöksen rautakehikon somisteena. Kirppikseltä löytyi myös "mummon pitsiverho" jonka kiinnitin takana olevan ikkunan karmiin kiireetöntä mummolatunnelmaa luomaan.




Tällä pohdinnallani haluan osoittaa, ettei ole suurtakaan merkitystä ovatko tavarat uusia vai vanhoja, pääasia on että luoduissa tiloissa voi tavoittaa täydellisen onnentilan, koska jokaiselle meille se oma mökki on kaikkein rakkain paikka maailmassa. Loppujen lopuksi kysymys on hyvin yksinkertaisista asioista.