Kesäterassilla

Mökin etuterassille paistaa ihanasti aamuaurinko ja siinä jos missä aamukahvit maistuu kaikkein parhaimmalle.

Pation sisustuksessa jo perinteeksi on muodostunut kahden istuttava keinu ja pieni pöytä sekä korituoli. Tänä vuonna päätin rikkoa perinteen ja sisustaa sinne uuden ilmeen pääosin kierrätystavaroilla tavoitellen romanttista pikku soppea. Meillä on terassin huvimajakehikkoon beige ja vihreä markiisikatos ja Harri oli jo ehtinyt virittää siihen sen vihreän, joka on mielestäni vähän vaikea sisustaa. Mutta varastosta löytyikin ikivanhat vihreät muovituolit ja pyöreä pöytä. Monet sateet, tuiskut ja auringonpaisteet ovat haalistaneet muovin pintaa ja yhtäkkiä ne näyttikin tosi kivoilta ja vanhan henkisiltä vihreän katoksen alla. Istuintyynyt antavat pehmeyttä pepun alle ja uusi valkoinen pöytäliina piristää yltäkylläistä vihreyttä.
Lisänä tuoreita kesäkukkia, muutama kirppislöytö sisustuksen tueksi ja siinä  meillä on nyt soma soppi romanttisiin kahvitteluhetkiin. Lomalla kiireettömästi nautittu aamukahvi, lehti, aurinko, kukkien tuoksu, perhoset ja tuulen henkäys  luovat täydellisen onnentilan päivän aloitukseen.

Kirppikseltä löytyi kukkapylväs, jonka maalasin valkoiseksi. Siihen sain sopimaan pienen vesiputouksen, ruukun jonka veden solina rauhoittaa ja luo kiireetöntä tunnelmaa. Kokosin lyhdyistä ja kipsisestä käppänäukko patsaasta pienen ryhmän pation viereen mökin portaille.

Pöydän päälle katosta kiikkumaan ripustin risukranssin, josta roikkumaan viritin Toivo & Vallu sisustuspuodista kauan sitten ostamani suloiset kangassydämet. Siinä ne nyt tanssivat kauniisti tuullen niille tahtia antaen.
Pöydälle tuunasin vielä pari lasipurkkia tuikkukipoiksi. Vaniljan tuoksuiset tuikkukynttilät sopivat kahvittelutuokioon arominsa puolesta mitä mainioimmin ja tekevät hetkestä vielä nautittavamman.

Viime kesänä Turun retkeltä matkamuistoksi hankittu kookas rauta-amppeli löysi paikan pehmusteiden ja huopien säilytysruukun päältä. Harri oli bongannut kirppikseltä vanhan kirsikankukkasin koristellun valoköynnöksen, joka ei kuitenkaan enää toiminut. Leikkasin töpselin pois ja käytin pelkän köynnöksen rautakehikon somisteena. Kirppikseltä löytyi myös "mummon pitsiverho" jonka kiinnitin takana olevan ikkunan karmiin kiireetöntä mummolatunnelmaa luomaan.

Tällä pohdinnallani haluan osoittaa, ettei ole suurtakaan merkitystä ovatko tavarat uusia vai vanhoja, pääasia on että luoduissa tiloissa voi tavoittaa täydellisen onnentilan, koska jokaiselle meille se oma mökki on kaikkein rakkain paikka maailmassa. Loppujen lopuksi kysymys on hyvin yksinkertaisista asioista.