Google+ Followers

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Enni Idin satumaassa

   Tänään ajeltiin Murun kanssa Seitniemeen katsomaan Padasjokelaisen edesmenneen naivistitaiteilija Enni Idn kotitaloa, joka toimii tätä nykyä museona. Kellosalmen kyläyhdistyksen ahkerien puuhaihmisten toimesta taloa on viime vuosina hieman kunnostettu, jotta se voitiin avata jälleen yleisölle. Talohan itsessään on taideteos, jota ei voida siirtää museon seinille, vaan se on nähtävä ja koettava paikan päällä. Avoinna tämä mahtava nähtävyys on kesäkaudella sunnuntaisin klo 12-15 ja suositelen lämpimästi piipahdusta ennennäkemättömään uni-satumaailmaan.
 Enni Id (1904-1992) oli kotoisin vaatimattomista oloista ja asusteli tässä pikkuruisessa kahden kammarin ja keittiön mökissään yhdessä miehensä kanssa. Lapsia ei pariskunnalla ollut, eikä Ennin mies lainkaan arvostanut vaimonsa taideharrastusta. Tosiasiassa hän jopa käytti Ennin maalauksia ylösalaisin mökin seinien ja katon vuoraukseen.

 
Niinpä Enni Id pääsi omistautumaan maalaukselle enemmän vasta miehensä kuoltua 1960 luvulla. Suuren yleisön tietoisuuteen hän tuli yli 70-vuotiaana Helsingin Taidehallissa 1973 pidetyn naivistitaiteilijoiden näyttelyn myötä. Tämän jälkeen hän piti useita näyttelyitä Suomessa ja myös Tanskassa.

 Mökki on täysin käsittämätön, ei löydy pintaa, jota taitelija ei olisi kuvittanut. Mielikuvitukselliset kukat, köynnökset ja ornamentit täyttävät niin seinät kuin lattiankin. Myös kaikki huonekalut on maalattu täyteen kuvia.
 

 Taulut on maalattu öljyväreillä kovalevylle ja seinät, lattia ja kalusteet on kuuleman mukaan taiteiltu Tikkurilan Miranolilla.
 
  Taiteilijan ehtymätön luomisvoima näkyy myös siinä, ettei mökissä ole ainuttakaan kippoa, kuppia, pyttyä tai purnukkaa, joka ei olisi saanut maalia kylkeen. Jopa vanhat peltiset maalipurkit ja muoviset rasiat on kuvioitu kauniisti.
 
 Enni Id on itse todennut työskentelystään: ”Minulla on sen verran hulluutta, että panen silmän kiinni ja minä kahtelen ja minä näen. Sitte minä otan jotain, mitä minä olen nähnyt, ja sielt tulee väritki”.
 
 Onkohan tämän pitäjän vedessä jotain hiukkasia vai säteileekö maaperä sadunomaista hohtoa?  9 vuotta sitten hankimme oman mansikkapaikkamme Padasjoen Auttoisilta ja lähes ensitöikseen maalasin lasiverannan seinät valkoisiksi ja koristelin ikkunan pokat sinisillä lehtiköynnöksillä. Tuolloin en vielä tiennyt Enni Idistä mitään. Nykyään en voi myöskään vastustaa kauniin muotoisia purkkeja ja niitä kertyy nurkkiin odottamaan koristelua ja maalausta. Onpa tässä jo henkaritkin saanet kukkia pintaansa. Jotain salaperäistä lumoahan täällä täytyy olla.
 
 
No ainakin Enni Idin teokset ovat lumoavia ja täynnä mielikuvitusta ja iloa. Tänä päivänä tätä kutsuttaisiin tuunaukseksi, mutta Idin satumaailma on kyllä täysveristä taidetta.
 
 
 
Kukkien ja lehtien lisäksi Idn kuvissa esiintyy usein eläinhahmoja, kuten hänen omia rakkaita kissojaan sekä pihamaalla tepastelleita kanoja ja kukkoja.
 
 
Hyvät ihmiset, älkää ajako ohi, vaan poiketkaa Padasjoella. Vain muutama kilometri kirkolta Kellosalmeen päin osoitteessa Kellosalmentie 579 löytyy tämä ihmeellinen, suloisen ihana satumaailma.
 
 
 
 
 
 
 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Caged Bird

Maya Angeloun surullisen kauniin runon innoittamana syntyi tämä sekatekniikkataulu, jolla osallistun P*skishaasteeseen #239. Haasteen aiheena on eläimet/lemmikit. Tämän melko työlään teoksen aloitin jo viime viikolla kotona ja täällä mökillä tällä viikolla viimeistelin valmiiksi. Monen tekovaiheen vuoksi työskentely on hidasta. Oli maalausta, kuivausta, liimausta, leimausta, leikkausta, piirtämistä ja koristelua. Aikaa siinä meni, mutta lopputulos on mielestäni runon hengen mukainen. Tosin itse sitä on aika jäävi arvioimaan ja siksi mieluusti kuulisinkin mielipiteitänne siitä.


Pohjaksi tein akvarellimaalauksen, jonka päälle hahmottelin puunrungon ja lintuhäkin. Linnun leikkelin kuviollisista papereista ja liimasin häkkiin. Puunrunko on pohjustettu gessolla ja viimeistelty akryylillä.

Puun lehdet on leikattu värikkäistä papereista ja osin piirretty tussilla päälle. Lintuhäkki samoin kuin osa ornamenttikuvioista on tehty metallimaalilla ja viimeistelty tusseilla ja geelikynillä. Marjat ovat pieniä punaisia lasihelmiä liimattuna työn pintaan leimailuiden kera vihon viimeisessä työvaiheessa. Näin syntyi tämä Art Journal sivu omaan runokirjaani.


Maya Angelou`s beautiful but so sad Caged Bird poem inspired me to begin working with this mixed media painting. I started by watercolors and continued with gesso and acrylic. Decoration is made by metallic colors and ink. I used also colorfull papers and glass beads to finish my Art Journal page. I believe that I managed to reach out to the spirit of the poem. But it is so difficult to assess own work and therefore, I need your help and your opinions about my mixed media painting.




keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Kixin buduääri

Sateisina päivinä ennen Juhannusta mökillä laitoin ompelukoneen surisemaan. Päätin rakentaa puutarhakatokseen ikioman buduäärin, jossa on kesäpäivänä ihana loikoilla, haavella ja ottaa päivänokoset. Harsosta ja kevyestä kankaasta ompelin erilaisia verhoja jotka ihanasti tuulessa keinahtelevat.

Sängyn päälle vielä tilkuista muutama tyyny. Kyllä näillä eväillä kelpaa sinisiä unia katsella.
 
Oravat olivat pudottaneet männyistä käpyjä, jotka maalasin karkkisin pastellisävyin ja pujotin siimaan. Niistä muodostui näin herkkä käpyverho yhdelle seinälle kuusikulmaiseen paviljonkiini.
 
 
Lattian kokosin tilkkutyönä patinoituneista laudan pätkistä. Rakkulakin taisi peukalon tyveen tulla sahaamisesta, mutta onneksi suuremmilta haavereilta vältyttiin.

 
 Lattialle lopuksi kaislamatto ja kesähuoneen koristeeksi lyhtyjä, patsaita, rautaa ja ruostetta romanttista itämaista tunnelmaa luomaan.
 
Helteen helliessä on buduäärissä ihana istahtaa varjoon nauttimaan lasillinen kylmää juomaa tai muuten vaan rauhoittua haaveilemaan ja kesästä nauttimaan.